Eikä jäädä tuleen makaamaan, joten rinta leukaan ja kohti uusia pettymyksiä... niinhän se menee...

Ei tullut talokauppoja, saakutti sentään! Tai olisi tullut joo jos olisimme siihen rahaan tahtoneet asua talossa jossa ilmeni kaiken muun lisäksi viemäriputkirikko, huonot sähköt, hirsien hapero kunto ikkunoiden alapuitteisiin saakka, öljypolttimen välitön vaihto, rikkinäinen vesipumppu joten taloon ei olisi tullut vettä. Jotenka kuuden lapsen kanssa nuo kaikki... ei kiitos!

Tänään on minun vuoro hyppää peltisen ratsun selkään ja suhauttaa maailmalle "kotia etsimään". Kaksi varteenotettavaa taloa kohteena ja toivottavasti järki menee nyt sydämen edelle (heh, varmistin sen kyllä jo pyytämällä fiksuimman kaverin mitä maa päällään kantaa, mukaan). Isännän selkä kesti eilisen ajoreissun, mutta pääkoppa ei joten hän jää siitä syystä kotiin.

Facebook vei eilen taas mennessään ja onhan se tuossa nytkin auki taustalla. Miten ihmeessä siitä koukusta pääsee irti? Varsinkin kun oma tahdonvoima on yhtä mitätön asian suhteen kun jäätyneen veden voima, vesivoimalaitoiksella.

Sama on fiilis Dukanin suhteen... en ole käynyt vaa'assa, mutta huomenna on punnituspäivä vaikka... 109,7kg lähdettiin liikkeelle tammikuun 3. ja siitä olikin eka 10kg helppo pudottaa kunnes tuli eka tilanne helmikuussa että piti jättää oma dieetti hetkeksi... ja sille tielle se jäi. Toki olen silloin tällöin yrittänyt saada itseäni niskasta kiinni, mutta ei tuo nyt ole näyttänyt toimivan. En kuitenkaan anna periksi!

On se! Tarttee jo heti huomenna kävästä uudestaan katsomassa paikanpäällä... Katsotaan poikiiko tämä talo muuta kun pahan mielen! Siistii!