keskiviikko, 29. lokakuu 2014

Ihmisen mielenheikkoutta...

Hah, vai että pystyy sitä olemaan ilman FB:tä... Menin sitten toissapäivänä kirjautumaan fb:hen takaisin ja kas kummaa... siellä on nyt tullut lorvittua jonnin aikaa taas päivästä... Tulihan sitä kk ja rapiat oltuakin sieltä pois, mutta on se kumma että kun profiili ei ollut aktiivisena niin ei se tehnyt edes vaikeaa. Nyt kun se on niin tuntuu että pitäisi käydä hetkittäin katsomassa siellä ettei vain mene joku päivitys ohi silmien.... blaah, olen koukussa siihen kamalaan yhteisöön :(

Jos sieltä pois jääminen vähensi koneen käyttöä 90% niin sinne palautuminen lisäsi sitä nyt parissa päivässä jo 30%... Tylsääkin tylsempää siis!

Hollannin reissukin tuli ja meni ja mukavia muistoja tallentui mieleen ja pari otosta kameraankin. Tänään tuli uusi pieni koiruus taloon, kääpiövillis "Usva" ja katsotaan kuinka meitin käy sen kanssa. Ihastuttava eläväinenhän se on.

Niin ja tulihan tänään jälleen keitettyä kahvit pöydälle... mikä ihme minuun on mennyt!?

Joulu jolkottaa kohti ja mieli ei ole vielä jouluinen, yleensä se siis on jo heinäkuussa... Viime vuonna oli sama oire... Mikä lienee sairauden nimi?

Paino huitelee alkuperäisissä lukemissa varmaan, en ole uskaltanut käydä katsastamassa :(

Miksi jotkut onnistuvat pudottamaan sen tuosta noin vain, minä suurinpiirtein tunnen kuolevani jokaisen väliinjäävän makunautinnon mukana. Eli jälleen ihmisen mielenheikkoutta. Saisikohan omaa mielenlujuutta jotenkin lisättyä?!

perjantai, 17. lokakuu 2014

Koulupäivää ja muita vastoinkäymisiä

Voi elämä... Rengas puhki, kolmesta kohtaa ja keskiviikkona pitäisi lähteä Saksaan... Uudet renkaat tilattu ja maksettu. Pitänee varmistaa vielä että ne ovat kanssa siellä missä pitääkin maanantaina. Sitten ne pitää vielä asentaa vanteilleen ja ehkä sitten on vastoinkäymiset ohi tämän reissun  osalta? Niin ja ehkä se passikin ehtii tiistaiksi? Ilman sitä ei ole asiaa yhdellä lapsella reissuun, onneksi hän voi jäädä kotiin jos oikein tiukille menee. Miten ne asiat aina jäävät viime tinkaan... tai sitten jätetään viimetinkaan??

No katsotaan sitä vastoinkäymismittaria sitten keskiviikkoaamuna...

Koulupäivä siis ja eka pvä oppisopimusopiskelijana. Siirryin oppisopimusopiskelijaksi jotta saan kaiken muun ohessa itseni loppuunkoulutettua. Ajan ja asioiden sovittaminen yhteen kun ei aina ole ihan läpihuutoa, tylsää, mutta siihen tottuu.

Lapsilla alkaa syysloma ensi maanantaina ja sattumalta Saksan reissu osuu juuri siihen ajankohtaan joten tyttären ei tarvitse kiriä muita kiinni matkan aikana. Jotain positiivista siis!

keskiviikko, 15. lokakuu 2014

Puuta siellä, puuta täällä...

Herätyyyyyyys :)

Hah, kirjauduin eilen tyhmänä tänne blogiin facen tunnuksilla joka sitten aktivoi tilini uudestaan... Ei ole helppoa päästä sieltä eroon, mutta pienen etsiskelyn jälkeen suljin profiilin toistamiseen.

Eilen polttelin kynttilöitä ihastuksissani ja pienen pelon vallassa, että koska kaksi vuotias bongaa ne ja yrittää tunaroida jotain. Kyllä kynttilät ovat kauniita palaessaan.

DSCN1619-normal.jpg

Aamu alkoi sitten rivakasti:

Lapset myöhästyivät koulubussista, minä keitin sillä välin kahvit pöydälle kun unohdin tyhjentää kahvipannun edellisestä kahvista (teräspannu joten en nähnyt oliko siellä kahvia)... Hohhoijaa siis... Eikun takki yökkärin päälle niskaan ja puukengät jalkaan ja viemään lapset autolla. Meneehän se vapaapäivä näinkin.

No tämän päivän suunnitelmissa "puita poikki ja pinoon" pienemmässä mittakaavassa, eli polttopuiden tekoon. Saisinkohan ladattua niitä kuvia tänne niin olisi hiukka tunnelmallisempaa kirjoittelu, tsih :)

 

Kysymys kuuluu... miten hitossa saan tuohon kuvan tuohon naamojen tilalle??? no sitä joutaa miettiä kun hakkaa puuta pinoon :)

tiistai, 14. lokakuu 2014

Vihta... vai vasta...

Mennyt kesä toi muutosten ohessa suuren vastuun ja haastetta. Kesä toi kuten arvata saattaa kiloja pari lisää ja niitä nyt on pudotettu tässä pikkuhiljaa. Paino näyttää hiukka pienemmältä kun alkuvuodesta, mutta sadoissa mennään silti...

Olen tässä alkaneen syksyn aikana pohtinut enenevässä määrin ihmisten erilaisuutta... Itse jätin Facebookin sekavaksi muuttuneen riidan vuoksi (tai olihan tuo päätös jo muhinut mielessä, mutta sen vuoksi se "kamelin selkä katkesi"). Miksi joku ammentaa elämänilon iloisista asioista ja miksi joku elää vain negatiivisesta asiasta toiseen?? Itse olen ns. positiivinen ihminen kun taas paras ystäväni on peruspessimisti... isolla P:llä... Olen huomannut kuinka hänestä lähtevä negatiivinen ajatelutapa kuluttaa minun energiaani... niin hassulta kun se kuulostaakin.

Facebookista eroaminen teki kyllä hyvää! Olen kuin eri ihminen... elossa oleva ja täysin omavaltainen. Suosittelen muillekin. olen löytänyt kirjat uudestaan ja niitä on luettukin jo vaikka kuinka monta! Lähinnä kevyttä harlekiinisarjaa ja siitä hiukka rankempaakin.

Eipä tässä taas muuta, kun että lippu korkealla ja unelmia kohti!

 

sunnuntai, 11. toukokuu 2014

Uusi vuosi toi haastetta ja lisää painoa...

Vuosi 2014... Painoa ja painoa ja painoa... Alan kyllästymään omaan saamattomuuteeni. Tuhannennen kerran aloitan huomenna liikkumisen ja ruoan hallitun syömisen :)
Paino on tänään huikeat 104,3kg ja olo on kun syöttöporsaalla. Tätä urakkaa ei voi kenellekään muulle delegoida, se on tehtävä itse tai lakattava ruikuttamasta niistä kiloista... Miksi se on sitten niin hankalaa... pelkäänkö että en enää ikinä saa maistaa niitä makuja ja herkkuja tai ruokia jos nyt hiukan kevennän ja yritän sen 0,5kg viikossa saada alas? Nyt saa jäädä kaikki epämääräiset syömiset ja keskityn salaattiin ja liikunnan lisäämiseen,  ilman että teen siitä numeroa. Kumpaakaan en vihaa missään muodossa, en vain tykkää yksin liikkua ja salaatin tekeminenkin ärsyttää jos on valmiiksi nälkä. Harmittaa vain kun kesä on tulossa ja kesällä yleensä grillataan ja nautitaan siideriä jne. ja se että en niistä pääsisi nauttimaan silloin kun tahdon, vie hiukka hohtoa jo valmiiksi alkavalta elämän muutokselta... typerä ajattelutapa :)

Ylihuomenna tulee viikko kun jouduin lopettamaan yhden koiristamme ja kipeää tekee ajatteleminen vieläkin vaikka se oli koiran parhaaksi. Jälleen tuli mietittyä että miksi pitää ottaa koira kun siitä luopuminen on niin kamalan kivuliasta mielelle...