Voi luoja...

Tätäkö se lapsena haaveilut isosta perheestä, koirasta ja ihanasta elämästä on todellisuudessa :)

Kuusi lasta, neljä koiraa ja isäntä... Lapset: 13-vuotias teinipoika, 11-vuotias poika, 10-vuotias tyttö (yhtä jääräpäinen kun äitinsä), 7-vuotias ekan luokan syksyllä aloittava poika, 5-vuotias eskarilaisessa veljessään kiinni oleva tyttö ja nuorimmainen, liki puolivuotias ihanainen poikavauveli.

Koirat luku sinällään... niistä siis myöhemmin... Niidenkin kanssa sattuu ja tapahtuu alvariinsa.

Isäntä meni tänään vuorostaan toiseksi vanhimman lapsen keskustelutilaisuuteen, kun nuorin nukkui päiväunia eikä sitä hennottu herättää. Näitä keskusteluja on nyt käyty viime syksystä lähtien kun koulu ei ota sujuakseen ja esipuberteettiakin pukkaa päälle siten että huh... No hyötynä käydyillä keskusteluilla ja psykologin testeillä se että itse 9v sitten huomaamani (pojan ollessa 2v kaikki alkoi mutta minua katsottiin kun hysteeristä äitiä kun yritin hakea selvitystä pojan käyttäytymisiin jo silloin) asia lapsessa on nyt todettu siis "oppineiden testeillä" todeksi... eli tarkkaavuushäiriö!

Huomenna kolmanneksi nuorimman takia keskustelu koululla jonkin koordinaattorin luona kun lapsemme tulee tarvitsemaan pienryhmää aluksi tarkkaavuushäiriön takia hänkin.

Onneksi vain kaksi lasta kärsii tällaisesta pienestä ongelmaksi muuttuneesta asiasta... :) Ovat siis erittäin persoonallisia molemmat joskin samoja piirteitä löytyy ja siksi varmaan nuoremman kohdalla aiemmin osasin vaatia kouluvalmiustestit heti nyt ja tänne-tyylillä.

Isäntä satutti selkänsä ja hänen kanssa nyt juostu fysioterapiassa kun selän tulehdus on asettunut.

Ja kaaosta siis riittää :)

Koti on kun pommin jäljiltä, facebookissa tulee istuttua sekin fiksu aika mitä voisi siivota, mutta ei viitsi kun ei kukaan muukaan (marttyyrimaisia piirteitä minulla näemmä). Koirat vievät aikansa ja nyt tämä talon etsiskely... tai lähinnä se että tarjous on tehty ja vastausta vain odotellaan ja odotellaan... jo puolitoista viikkoa!

Ihana hirsitalo muuten... kun vain saisi sen kätösiin niin avot kun siitä tulisi ihana. Eikä muuten mitään ammatillista kokemusta (sähkölinjakin jäi kesken aikoinaan selkävian takia) vaan mennään sit tyyleillä työ tekijäänsä opettaa, opitaan kantapään kautta tai katsotaan netistä. Ei no... jottei talo tule sortumaan tai vesi sada sisälle niin kyllähän taktisimmat paikat tekee ammattilainen :)

Jees, eli tässä pientä pohjustusta millainen elämä on "täydellisten kulissien takana" eli facebookin päivityksien ;oP